Kuulat kyykkyyn!
31.1.2020
Perheelläni on kummallinen tapa. Aina syntymäpäivän lähestyessä aloitamme kursailun. ”Sovitaanko niin, ettei tänä vuonna osteta synttärilahjoja? Kaapit ovat täynnä kamaa, pelkkä yhteinen aamiainen riittää mainiosti.” En tiedä, ketä oikein yritämme huijata. Ellei aamiaispöytään ole katettu kukkuraista brunssia ja koreaa pakettia sankarin paikalle, olemme – no, hyvin pettyneitä. Vaikka olisimme kuinka sopineet, ettei tänä vuonna osteta lahjoja.
Viime keväänä aloin omasta mielestäni hyvissä ajoin hienovaraisesti vihjailla erilaisista pehmeistä paketeista, jotka olisivat sankarille hyvin mieluisia. Täsmävinkeistä huolimatta koin synttäriaamuna melkoisen järkytyksen. Kuohkean pehmoisesta paketista ei ollut tietoakaan, kun lautaseni viertä koristi ruskea paperikassi. ”Ota pohjasta kiinni, ettei kassi mene rikki. Se on aika painava”, sanoi tyttäreni silmät odotuksesta säihkyen. Perheeni oli päättänyt, että äiti tarvitsee kunnon treenivälineen ja ilahdutti minua kahdeksankiloisella kahvakuulalla, jota koristi soma kultarusetti.
Kuula lepäsi kesän vaatekaapissani. Katsoin sitä muutaman kerran hiukan syyllisyydentuntoisesti ja lupasin sille – ja itselleni palata syksyllä asiaan. Ilman postilaatikosta pudonnutta VVS:n tuntikalenteria kuulaparka olisi todennäköisesti unontunut liinavaatteiden taakse.
Kahvakuuulainnostus alkoi Suomessa 2000-luvun alussa. Alun perin kahvakuula on ollut venäläisten voimamiesten käyttämä harjoitteluväline, гиря eli girja. Nykyään ympäri maailman järjestetään kahvakuulakisoja, joissa käytetyt liikkeet ovat kahden kuulan työntö ja yhden kuulan tempaus. VVS:n kahvakuulatunnilla, jonne menin ensimmäistä kertaa vain ilahduttaakseni syntymäpäivälahjan antajia, tehdään työntöjä ja tempauksia, vaikkakaan ei yhtä suurilla kuulilla kuin kilpailuissa. Jokainen jumppari ottaa tunnille oman tai omat kuulansa, jotka ovat harjoitteluun sopivan kokoisia. On äärimmäisen tärkeää, ettei kuula ole liian painava, sillä väärin käytettynä se voi olla keholle jopa vaarallinen.
Pähkinänrinteen koulun salissa noin kolmekymmentä kuntoilijaa hyödyntää torstai-illan fiksulla tavalla: omaa voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja voimaa lisäten. Tunnin ohjaaja, seuran harrasteliikuntapäällikkö Anu Louhivuori kannustaa ja ohjaa oikeisiin liikeratoihin. Kahvakuulalla harjoittelu on toiminnallista ja vauhdikasta, ja ysärihiteistä saatu voima innostaa tekemään sarjan vielä kerran.
Tunnin jälkeen on voittajaolo, ja hyvä olo jatkuu koko illan. Oman hyvän mielen lisäksi mysteerijumpparia ilahduttaa myös perheenjäsenten tyytyväisyys hyvin keksitystä syntyärilahjasta
Kahvakuulatreeni järjestetään tiistaisin Pähkinärinteen koulussa klo 17.30–18.15. Kannattaa tulla mukaan kyykyttämään kuulia!