Mysteerijumppari - Voimaannuttava Nia

8.11.2019

Viime viikon sunnuntaina sain tarmonpuuskan. Ei taida olla inhottavampaa kotityötä kuin kaappien siivous. Sateen vyöryessä harmaankalvakoista pilvistä ja vesivanojen tulviessa kotikadulla päätin hylätä metsälenkkisuunnitelmani ja ryhtyä tuumasta toimeen. Siivousurakka oli hyvä aloittaa kotoa opiskelemaan lähteneen lapsen kaapin tyhjentämisestä. Pieniksi jääneet urheilutopit, trikoot ja lämppätakit sopivat toivottavasti naapurin jumpparitytölle, vähän nuukahtaneet hupparit kelpasivat pikkusiskolle.

Kaapin perukoilta löytyi varsinainen aarre: kymmenen vuoden kimmeltävät kilpailupuvut. 

Nia-tunnilla kokee vapauttavaa iloa oman liikkeen voimasta ja osuvista mielikuvista.

Niitä katsellessani muistin aktiiviset vuodet joukkuevoimistelijan vanhempana VVS:ssä. Muistin kiireiset illat, jolloin strassitin pukua kotitöiden ja läksykuulustelujen lomassa. Lapsen joukkueen vanhemmista tuli ystäviä, kuljettamisesta, kannustamisesta ja kuskaamisesta arkea. Nyt aikaa riittää muuhunkin, kuten esimerkiksi kaappien siivoamiseen syksyisenä sunnuntaina.

Kisapukuja järjestellessäni tajusin, ettei minulla ollut ikävä pelkästään ruuhkavuosia vaan myös voimisteluseuran yhteisöllisyyttä. Itse en ollut nuorena voimistelija, kaikkea muuta, mutta oivalsin kaipaavani yhteenkuuluvuutta, jota tunsin hyvin vahvasti jumppavanhempana. Ja niin siinä siivotessani päätin aloittaa aikuisliikunnan VVS:ssä, samassa seurassa, jossa sekä lapseni että minä äitinä olin kokenut oloni niin hyväksi. Päätin ostaa rannekkeen ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Ensimmäisenä päätin kokeilla Niaa, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Google kertoi, että Nia on maailmalla hyvin trendikäs liikuntamuoto, jossa yhdistyvät sulavasti tanssi, kamppailulajit ja kehonhallintamenetelmät. Tunnin pohjana on helppo koreografia, mutta ennen kaikkea kyse on oman liikkeen nauttimisesta ja aistimisesta. Erityisesti keskivartalo ja syvät lihakset työskentelevät ahkerasti. Liikkeet tehdään rytmikkään musiikin tahtiin, mikä tuo treeniin energiaa ja iloa ja ihanaa yhdessä tekemisen fiilistä.

Nian juuret ovat Yhdysvalloissa, jossa sen kehittivät 1980-luvun alussa Debbie ja Carlos Rosas. Suomessa Niaa on voinut harrastaa vuodesta 2003 alkaen, ja VVS:ssä sitä vetää yksi Suomen kokeneimmista Nia-ohjaajista Eija Raitala.

Keskiviikkoiltana löysin itseni Tuomelan koulusta, jonne oli kokoontunut hyväntuulisia Nian harrastajia. ”Tasapainoni ja rohkeuteni ilmaista itseäni liikkuen ovat kehittyneet Nian avulla muutamassa kuukaudessa todella paljon”, eräs ryhmäläisistä kertoi minulle. Kannustava ohjaaja innosti löytämään nautinnon liikkeestä. Pidin kovasti siitä, että tunnilla oli selkeä koreografia, joka sopii aloittelijalle mutta myös kokeneemmalle liikkujalle. Liikkeitä havainnollistettiin osuvin mielikuvin: on helppo oivaltaa, millainen liike kuvastaa Harry Potterin taikomista, syksyisten lehtien heittelyä, vihaisia metsoja tai viisarien kulkua kellotaululla.

Ensimmäisen Nia-kokemukseni perusteella voin yhtyä internetin kertomaan: tunnilla annettiin liikkeen virrata, mikä virkisti kovasti sekä mieltä että kehoa. Liikeradat avaavat koko kroppaa, lisäävät liikkuvuutta ja sopivat kaiken ikäisille. Nia on nivelystävällinen laji, kokonaisvaltaista kehonhuoltoa.

Mysteerijumppari suosittelee Nia-tunteja lämpimästi! Kannattaa käydä kokeilemassa keskiviikkoisin Tuomelan koulussa klo 19.15–20.15. Mukaan tarvitsee iloisen ja avoimen mielen sekä mukavat liikuntavaatteet.